Omistajat Kartano on vanhaa rälssiä ja se nautti säterivapautta 1500-luvun puolivälistä vuoteen 1666, jolloin Jöns Kurk lahjoitti kartanon kirjanpitäjälleen eliniäksi. Tila oli keskiajalla kolmessa osassa. Taivassalon kirkkoherra Helvik Stoltefot lahjoitti v. 1416 yhden osan Turun tuomiokirkolle, Knut Posse (Posa) antoi osansa kirkolle veloistaan ja kolmannen osan omisti v. 1508 junkkari Villamin leski Birgitta ja v.1516 tämän vävy porvari Hans von Eken. Tarkemmat tiedot omistajista saadaan 1500-luvun puolivälistä lähtien. Vouti Peder Fleming omisti tilan v. 1551-1566 ja hänen jälkeensa Henrik Fleming ja sitten hänen sisarensa Brita Fleming. 1600-luvun alussa tila oli sotaneuvos Henrik Flemingin hallussa ja se siirtyi sitten valtaneuvos Johan de la Gardielle ja sen jälkeen hänen vävylleen Jöns Kurckille ja hänen perillisilleen. Kurckin kirjanpitäjä sai tilan v. 1666. Katarina Kurckilla ja hänen miehellään eversti Axel Possella tila oli vuoteen 1703 (v. 1704 tila oli vuokralla Tuomas Eskilinpojalla). Heidän jälkeen omistajina olivat mm. valtaneuvos Johan Lilliensted (v. 1712 tila oli vuokralla Mikko Tuomaanpojalla), hovioikeuden presidentti Johan Lagerflycht, hovioikeuden presidentti Karl Arvid Hallenborg, laamanni Erik Gustav Stålhanske, hovioikeuden asessori Erik Collen, edellisen vaimo Johanna Ulrika, everstiluutnantti Villielm Bernt Aminoff, everstiluutnantti Viktor Aminoff, luutnantti Nestor Sundvall Bremer, Bengt Kristian Sevon, Mikko Mikonpoika, Karl Oskar Hurme, virkatalontarkastaja Gregori Aminoff, Hugo Hård, agronomi Tor Ragnar Bäckman, edellisen vaimo Maggie. Vuodesta 1938 tilan omisti AB Friskala gård, jonka pääosakkaina olivat Bertel Sarlin ja hänen vaimonsa Greta-Lisa. Tila siirtyi v. 1965 Turun kaupungin omistukseen. Turun kaupunki myi rakenuskohteet v. 1994 Marjut Ahonen Invest Oy:lle. Pihapiiri ja rakennukset Tilan rakennukset on sijoitettu pihapiiriin neliömäisesti ja niiden keskellä on iso 300-vuotinen tammi. Navetta sijaitsee pihapiirista hieman erillään. Nykyisen pihapiirin rakennuskannan ikäkaari on pitkä, sen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Molemmat päärakennusta reunustavat siipirakennukset ovat kyseiseltä vuosisadalta. Läntisen siipirakennuksen kellarin halssissa on vuosiluku 1754. Rakennus on kapearunkoinen hirsirakennus, jonka seinäpinnat on vuorattu pystylaudalla. Väriltään rakennus on punainen ja listoitus sekä pitkien hirsinurkkien kotelot ovat valkoiset. Rakennuksen satulakatto on tiilikatteinen ja kivijalka koostuu epasäännöllisistä luonnonkivistä. Rakennusta on laajennettu pohjoiseen ja samalla sen vesikatto muutettu oletettavasti korkeasta nelilapekatosta nykyiseen satulakattoon. Lisaksi rakennuksen Iänsisivulle on myöhemmin tehty pulpettikattoinen kuistiosa, jossa on pariovi. Ikkunat ovat neliömäiset, aikaisemmin osa ikkunoista oli neliruutuisia ja osassa oli vinoruudut. Sittemmin rakennuksen ikkunat on uusittu ja nykyään ne ovat neliruutuisia, poikkeuksena vain eteisen kapeat vinoruutuiset ikkunat. Ikkunoita kehystää yksinkertaiset vuorilistat , ja niiden otsikot ovat korostetut. Rakennuksen pohjoispäädyssä on kaksi sisäänkäyntiä. ltäinen siipirakennus ajoittuu 1700-luvun lopulle. Kapearunkoisen rakennuksen runko on hirsinen ja sen pitkat hirsinurkat ovat koteloidut. Rakennus on vuorattu punaiseksi maalatulla pystylaudalla. Nurkkalaudat ja vuorilistat ovat valkoiset. Rakennuksen kivijalka muodostuu epäsäännöllisistä luonnonkivistä ja korkean satulakaton katteena on tiili. Rakennuksen ikkunat ovat neliruutuiset ja muodoltaan neliömäisiä. Rakennuksen itäsivulla on kaksi satulakattoista umpikuistia, joissa kummassakin on kaksi sisäänkäyntiä. Lisäksi itäsivulla on vielä pulpettikattoisen katoksen kattama sisäänkäynti. Siipirakennuksen huonejako ei enää ole alkuperaisessä asussa. Rakennus oli alunperin paritupa, jonka toinen tupa oli kahteen huoneeseen jaettu ja toisen tuvan katto oli kolmataitteinen. Tuolloin sisäänkäynti rakennukseen oli sen Iänsisivulla. Sittemmin rakennukseen on sijoitettu useita asuntoja ja niiden myötä on rakennettu uusia väliseiniä. Seuraavalta vuosisadalta on tiilinen vilja-aitta, ulkorakennus ja entinen päärakennus, jota on sittemmin 1900-luvun alussa laajennettu. Pihapiirin koillisosassa ollut tiilirakenteinen vilja-aitta oli sileäksi rapattu satulakattoinen aittarakennus, joka on purettu. Ulkorakennus on hirsisalvottu kolmen aitan rivi, jonka edessä on lautarakenteinen sola. Rakennuksessa on tiilikatteinen satulakatto ja sen seinäpinnat ovat vuoraamattomat. Hovioikeuden asessori Erik Collenin omistaessa tilan sille rakennettiin päärakennus, joka on osittain nykyisen päärakennuksen runkona. Tämä entinen päärakennus on rakennettu vuonna 1803 ja se oli yksikerroksinen, nelilapekattoinen hirsirakennus, jota laajennettiin virkatalontarkastaja Gregori Aminoffin omistaessa tilan. Rakennusta levennettiin ja korotettiin. Muutoksen suunnitteli arkkitehti Alex Nyström ja se toteutettiin v. 1905. Nykyisessä päärakennuksessa on päistä aumattu mansardikatto ja mansardikattoiset vastaharjat molemmilla pitkillä sivuilla. Katteena on ruukkutiili. Hirsirunkoinen rakennus on vuorattu vaakalaudalla ja päätykolmioissa on pystylaudoitus. Väriltään rakennus on vaalean keltainen ja listoitus, kerroslistat ja nurkkalaudat ovat valkoiset. Rakennuksen eteläsivun perusta koostuu epäsäännöllisistä luonnonkivista ja laajennetun osan perusta on lohkottua kiveä. Rakennuksen itasivulla on aumakattoinen kuistiosa, jossa on sisäänkäynti. Pääsisäänkäynti on rakennuksen pohjoissivulla olevassa avokuistissa, jonka kaarevaa kattoa kannattaa puiset pylväät. Kuistin sivulla rakennuksen seinäpinnassa on koristeelliset pilasterit. Eteläsivulla on pulpettikattoinen avokuisti, jonka päällä on parveke. Kuistin sisäänkäyntinä on pariovi ja parvekkeen oven molemmilla puolilla on kaksi rinnakkaista T-karmilla olevaa ikkunaa. Rakennuksen eteläsivun ikkunat ovat T-ikkunoita ja pohjoissivun ikkunat puolestaan pieniruutuisia (6 ja 9 ruutua). Vastaharjojen päätykolmioissa on ympyrän muotoiset ikkunat. Pihapiirin koillispuolella on v. 1938 rakennettu navetta, jonka perusta on betonia. Rakennus on osittain tiilirakenteinen ja osittain lautarakenteinen. Tiiliosa on valkoiseksi rapattu ja muu osa on vuorattu punaiseksi maalatulla peiterimoitetulla pystylaudalla. Rakennuksessa on tiilikatteinen satulakatto. Eteläsivulla on satulakattoinen siipiosa, jonka alaosa on rapattu ja yläosa vuorattu pystylaudalla. Rakennuksessa on ollut myös poliisien hevoset. Navetan pohjoispuolella on pieni satulakattoinen peiterimoitetulla pystylaudalla vuorattu asuinrakennus, Lisäksi pihapiirin itäpuolella on satula-kattoinen katos, jossa säilytetään maatalouskoneita. Päärakennuksen lounaispuolella on 1700-luvulta peräisin oleva puisto, joka tosin oli villiintynyt. Puutarha lienee osittain apteekkari John Julinin poikien Erikin ja Johnin istuttama. Lisäksi alueella on monia kivisiä terassirakennelmia. Päärakennuksen eteläsivulla on lohkokivista koostuva terassi ja portaat ja pihapiirin pohjoispuolella on runsaasti kiviterasseja. Kartanossa on tehty varsin mittava kunnostustyö joka jatkuu edelleen, vanhaa on pyritty säilyttämään niin pitkälle kuin se vain on ollut mahdollista.